Sealyhaminterrieri on englantilainen terrierirotu, joka on lähtöisin Etelä-Walesissa sijaitsevan Sealyhamin kartanon alueelta. Kartano sijaitsee Fishguardin kylän läheisyydessä, Pembrokeshiren kreivikunnassa Irlanninmeren rannalla. Sealyhaminterrieri on yhden miehen kasvatuksen tulos: Kapteeni John Owen Tucker Edwardes halusi kehittää 1800-luvun puolivälissä rohkean, kestävän terrierin avukseen saukon metsästykseen. Sealyhaminterrierin luomisessa Edwardes käytti paikallisia terrierirotuja: muinaista Cheshiren terrieriä, dandiedinmontinterrieriä, karkeakarvaista kettuterrieriä, valkoista länsiylämaanterrieriä sekä walesin corgia. Jokaisella risteytyksiin käytettävällä rodulla oli ominaisuuksia, joita Edwardes arvosti ja halusi siirtää uuteen rotuun: Walesin corgilta rungon pituus ja mataluus, dandiedinmontilta vahvat leuat ja suuret hampaat, kettuterrieriltä kaksinkertainen turkki ja länsiylämaanterrieriltä valkoinen väri ja koko. Näin syntyi sealyhaminterrieri.
Edwardes saavutti haluamansa tuloksen. Hän kuoli vuonna 1891, jonka jälkeen hänen tyttärensä Victor Higgon jatkoi rodun jalostamista ja hänet valittiin vuonna 1908 Klubin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Sealyhaminterrieri oli loistava metsästyskoira joka toimi sekä vedessä että luolassa.
1910- ja 1920-luvulla sealyhaminterrieri oli erittäin suosittu rotu Englannissa ja 1914 on huhuttu joissakin näyttelyssä olleen jopa useita satoja sealyhaminterriereitä. Kanta oli 20-luvulla suuri ja silloin aloitti kasvatustyön myös Armel Baylay, kennel Shenden, joka kasvatti rotua aina kuolemaansa saakka 1970-luvulle. Myös Sir Jocelyn Lucas vaikutti englantilaisissa sealyham-piireissä, hän käytti sealyhamejaan ensisijaisesti metsästykseen ja tästä johtuen hänen koiransa olivat huomattavasti pienempiä kuin näyttelyissä käyvät rodun edustajat. Lucas on julkaissut myös kirjan sealyhameista 1929. Toisen maailmansodan aikana rodun populaatio romahti ja monet aikoinaan tunnetut linjat kuolivat. Rotua harrastaa tänä päivänä pieni, mutta sitäkin aktiivisempi joukko ihmisiä ja sealyhaminterrieri rotuna valtaa uusia alueita.
Sealyhaminterrierin luonne ja ulkomuoto
Sealyhaminterrieri on luonteeltaan reipas, tarkkaavainen ja tarmokas. Se on hyvin leikkisä, huumorintajuinen ja ystävällinen, eräänlainen koiramaailman klovni. Terrierimäinen itsepäisyys kuuluu myös sealyhaminterrierin luonteeseen, se osaa olla hyvinkin jääräpäinen ja tuntee oman arvonsa.
Sealyhaminterrieri on iloinen koira, joka nauttii liikkumisesta. Se ei kaihda kylmää eikä sadetta, vaan on aina valmiina pienen partiolaisen lailla. Sealyhaminterrieri kiintyy syvästi omistajiinsa, mutta saattaa olla terrierimäisesti lievästi varautunut vieraita kohtaan. Se tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja voi soveltua siksi myös lapsiperheen lemmikiksi. Sealyhaminterrieri on sievästä ulkomuodostaan huolimatta aito terrieri ja tarvitsee pennusta lähtien määrätietoisen kotikasvatuksen ja riittävästi liikuntaa.
Sealyhaminterrieriä kuvataan matalaraajaiseksi ja pitkärunkoiseksi koiraksi, joka on väriltään yksivärinen valkoinen tai valkoinen, jolla on sitruunankeltaiset, ruskeat, siniset tai mäyränväriset merkit päässä ja korvissa. Sealyhaminterrierin kallo on heikosti kupera ja korvien välistä leveä. Leuat ovat voimakkaat ja hampaat ovat suuret verrattuna koiran kokoon. Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat ja kärjistä hieman pyöristyneet. Sealyhaminterrierin kaula on pitkähkö, paksu ja lihaksikas. Kaula on tyvestä vankka ja viistoihin lapoihin hyvin kiinnittynyt. Eturaajat ovat lyhyet ja vahvat. Runko on keskipitkä ja notkea. Selän tulee olla suora. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Leveä rinta on syvä, ulottuen eturaajojen väliin. Sealyhaminterrierin takaraajat ovat erittäin vahvat. Reidet ovat pitkät ja lihaksikkaat. Polvet hyvin kulmautuneet. Sealyhaminterrieri kantaa häntänsä iloisesti pystyssä. Virallinen rotuinfo on saatavilla Kennelliiton sivuilla.
Sealyhaminterrierit Suomessa
Ensimmäinen sealyhaminterrierin Suomeen toi vuonna 1924 johtaja Guy Olin, uroksen nimi oli Brazen Toby, mutta tästä koirasta ei kuitenkaan tullut Suomen kannan kantaisää. Seuraavana rodun toi Suomeen vuonna 1932 Britta Zilliacus-Stenius, kennel Rezia sekä kolmas alkuaikojen merkittävä rodun esilletuoja Pia Hannula, kennel Peggen, joka oli erityisesti tunnettu airedalenterriereistään. Rotu kuitenkin valitettavasti katosi Suomesta, koska kasvattajia ei ollut. Rodun uusi tuleminen alkoi 1960-luvulla, kun Fjalar Hemming, kennel Bobtail toi Englannista uroksen Rowandele Jolly Jokerin ja nartun Rowandele Lucky Dreamin. Kennel toi vielä myöhemmin Englannista uroksen Clevercob of Eastfield ja nartut Vandon Variant sekä Pinelea Butcheler. Kennelissä syntyi 4 pentuetta, joita myös käytettiin innokkaasti näyttelyissä. 60-luvun loppupuolella Suomessa vaikutti innokas kasvattaja Kerttu Helenius, kennel Ferryhill, toi useita koiria Englannista ja Ruotsista; mm. Shenden Phlora, Saphire of Griff, Shenden Pipersgirl, Shenden Shalandra, Vnacon Venus Bright, Farmvale Easterglow. Kennelissä syntyi muutamia pentueita vielä 70-luvun alkupuolella.
Vuosi 1976 oli sealyhamien vuosi Suomessa, silloin tuotiin kaksi uutta narttua Ch Risepark Only Me, kennel Misting’s, om. Tuula Taipale ja Audacter Multum, kennel Quartermaster, om. Sirpa Palonen. Lisäksi kaksi narttua Ruotsista Murmelin kennelin, om. Hilkka Ojala, tuli Ch Mac Holly Magic Matahari sekä Doing kenneliin, om. Päivi Eerola, Hornpipe Delicate. Samana vuonna kennel Raijaj, om. Raija Järvinen, toi Norjasta Int & Nord Ch Jeffersson Jackpotin, joka olikin aikakautensa menestynein sealyhaminterrieri näyttelyissä voittaen mm. Best In Show STJ:n 30-vuotisjuhlanäyttelyssä 1977. Jefferson Jackpotia käytettiin myös jalostukseen ja uroksella oli Suomessa 6 pentuetta. Kaikki edellä mainitut kennelit ovat myös kasvattaneet ansiokkaasti rotua. Jeffersson Jackpotin tytär Int & Nord Ch Misting’s Just a Jewel, om. Raija Järvinen, seurasi isänsä jalanjälkiä ja voitti mm. Best In Show:n vuonna 1982 Scandinavian Sealyham Society:n erikoisnäyttelyssä. Mainitsemisen arvoinen on myös Int & Nord Ch Polrose Patrician, om. Hilkka Ojala, jonka jälkeläisistä Misting’s kennelissä kolme saavutti valionarvon. Kennel Washakie, om. Taina Nygård, toi kolme koiraa; mm. Ruotsista nartun Silvery-Moon’s Dream Cocktail ja myöhemmin Hollannista englantilaisen Torset Treacle Fudgen (1997).
Raija Järvisen ja Tuula Taipaleen lopetettua rodun kasvatuksen 80-luvun puolivälissä rotu eli hiljaiseloa aina 90-luvun alkupuolelle, jolloin Juha Kares toi rodun uudelleen Suomen kartalle tuomalla Englannista nartut Ch Torset True Joyn sekä Ch Talk of Glory of Torsetin ja Ruotsista uroksen Werweise’s British Bond of Chic Choix:n. Vierailuilla kävivät Juha Kareksen luona Ch Goodspice Show Thyme ja Ch Torset Touch of Class. Chix Choix -sealyhameista parhaiten näyttelyissä menestyi Multi Ch Chix Choix Trevor Truestar, joka on nähty kehissä vielä 2000-luvullakin. Näistä tuonneista rotu sai kuitenkin uuden alun Suomessa. Vuonna 1998 kennel Six-Pack toi Ruotsista nartun Int Ch Werweise’ s Playing Around, josta alkoi uusi luku suomalaisten sealyhamien historiassa.
2000-luvulla Suomessa on ollut pentuja neljässä kennelissä, Aqua-Stone (om. Nelly Palonen, 1 pentue / 2 pentua), Quartermaster (om. Sirpa Palonen 3 pentuetta / 11 pentua). Mainittakoon, että Sirpa Palonen on kasvattanut sealyhameja vuodesta 1977.
Six-Pack (om. Carita ja Harri Natunen 5 pentuetta / 24 pentua) sekä Washakie (om. Taina Nygård, 1 pentue / 1 pentu). Viimeisten viiden vuoden aikana maahan on tuotu sekä uroksia että narttuja, Englannista, Kanadasta, Ruotsista ja Tanskasta. Merkittävin tuonti- ja jalostuskoira on Multi Ch Abricot Moonraker, jonka 13 pennusta Suomessa peräti 10 on saavuttanut valionarvon. Näyttelyissä kasvattajaluokat ovat esittäneet kennel Misting’s ja kennel Six-Pack. Werweise’ s Playing Aroundin jälkeläisluokka oli STJ:n näyttelyssä BIS-5 v. 2002, tämä on tiettävästi ainoa rodussa esitetty jälkeläisluokka. Tämän nartun 11 jälkeläisestä 6 on valiota, joista 4 kansainvälistä valiota. Int Ch Quartermaster Chic Charlotella on 3 kansainvälistä muotovaliojälkeläistä 5 pennusta.
Rotu elää tällä hetkellä ehkä aktiivisinta vaihettaan Suomessa tähän mennessä, vaikkakaan aktiivisia kasvattajia ei ole montaa, mutta uusia rotuun on tullut uusia aktiivisia harrastajia ja rotua on onnistuttu pitämään terveenä. Suomen Sealyhaminterrierit ry perustetiin vuonna 2006 ja vuoden 2009 syksyyn mennessä jäseniä oli jo yli 40. Kennel Six-Pack on vienyt sealyhaminterriereitä USA:han, Kanadaan, Australiaan, Englantiin, Israeliin, Puolaan ja Norjaan. Vuonna 2008 Suomessa rekisteröitiin 10 Sealyhamia, Englannissa 43. Samana vuonna rodun populaatio oli Suomessa noin 60, englannissa 430.
Yksi tunnetuimmista Sealyhaminterrierien omistajista oli Alfred Hitchcock, jonka Linnut-elokuvassa pari Sealyhaminterrieriä jopa esiintyikin. Muita kuuluisuuksia Sealyhameineen olivat Prinsessa Margaret, Elizabeth Taylor ja Richard Burton (Polrose), Cary Grant, Gary Cooper, Agatha Christie, Bette Davis, ja Humphrey Bogart. Englannin kuninkaallisten lisäksi myös Hollannin ja Jugoslavian kuninkaalliset perheet ovat omistaneet sealyhameja.
Suomen Sealyhaminterrierit 